Kirjassa tarkastellaan vapaan sivistystyön roolia, asemaa ja merkitystä ajallisesti ja temaattisesti. Kirja käsittelee historiaa, nykytilannetta ja tulevaisuutta. Temaattisesti kirja on koostettu käsittelemään organisaatio- ja osallistujarakenteita, aatteita, koulutustarjontaa, henkilöstöä ja johtamista, pedagogiikkaa, tutkimusta ja koulutusta, vaikutuksia sekä visioita. Kirjan tarkoitus on osoittaa tarve vapaan sivistystyön tutkimusperustaiseen kehittämiseen, ja sen lähestymistapa on metatutkimuksellinen.
Kirja luotaa aiemman tutkimuksen valossa vapaan sivistystyön roolia, merkitystä ja asemaa sen synty- ja kehityshistorian eri vaiheissa sekä tällä hetkellä, ja kysyy, mikä sen roolin, merkityksen ja aseman tulisi tulevaisuudessa olla suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä. Tutkimuksellisen kirjahankkeen lähtökohdat ovat osin edunvalvonnalliset, mutta hanke osoittaa myös tarpeen kehittää vapaan sivistystyön tutkimusta sekä vahvistaa sen roolia, merkitystä ja asemaa yhteiskunnassa. Se pyrkii avaamaan kenttää
myös kyseenalaistamiselle sekä toisin ajattelemisen ja toimimisen mahdollisuuksille.
Julkaisutiedot
Vapaa sivistystyö eilen, tänään ja huomenna. Vapaan sivistystyön rooli, asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä, Jenni Pätäri, Sini Teräsahde, Aaro Harju, Jyri Manninen & Anja Heikkinen (toim.), 2019, Helsinki: VST.
Tiivistelmän ydinasiat
Vapaalla sivistystyöllä on yli 100-vuotinen historia, ja sillä on ollut keskeinen rooli, kun on rakennettu pohjoismaista hyvinvointivaltiota, demokratiaa, yhteiskunnallista ja koulutuksellista tasa-arvoa sekä itsenäistä Suomea. Vapaan sivistystyön viisi oppilaitosmuotoa – kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset, kesäyliopistot ja liikunnan koulutuskeskukset – ovat kehittyneet ja kehittyvät edelleen erillisissä institutionaalisissa uomissaan.
Vapaan sivistystyön ja valtion suhdetta luonnehtii resurssiriippuvuus. Toimintaympäristön muutokset, rahoitusleikkaukset ja vaatimukset rakenteellisista uudistuksista muotoilevat toimijoiden kenttää samalla, kun yhteistyön vapaan sivistystyön sisällä ja yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa odotetaan lisääntyvän.
Vapaan sivistystyön moninaisia sisältöjä suuntaavat niin opiskelijoiden tarpeet ja toiveet kuin eri oppilaitosmuotojen tarkoituksista lähtevä tarjonta, jonka taustalla on niille ominainen sivistyspyrkimys tai
muut toiminnalliset tavoitteet, kuten rahoituksen turvaaminen.
Vapaan sivistystyön opintoihin osallistutaan vauvasta vaariin, mutta erityisesti ikääntyvien
ja ikääntyneiden määrä korostuu osallistujatilastoissa. Opiskelijoista suurin osa on naisia. Kokonaisuutena tarkasteltuna vapaan sivistystyön toimintaan osallistuu tyypillisesti pieni vakituinen henkilöstö ja suuri joukko tuntiopettajia tai tilapäistä henkilöstöä.
Vapaalla sivistystyöllä ei ole yhtä yhteistä vapaan sivistystyön pedagogiikkaa, mutta jaettuja sivistyksellisiä ja aikuiskasvatuksellisia lähtökohtia sekä omaleimaisia pedagogisia lähestymistapoja.
Vapaasta sivistystyöstä on tehty kansallisia ja temaattisia arviointeja, mutta mitattavien tavoitteiden puuttuessa se on hankalaa. Arviointien motiivi on toiminnan kehittämisen sijasta ollut pikemminkin olemassaolon perustelu suhteessa muihin opetus-, sivistys- ja kulttuuritoimen instituutioihin.
Vapaassa sivistystyössä on laadittu visioita varsinkin edunvalvonnallisesta näkökulmasta. Visiotyöskentely on tukenut paitsi yhteisten periaatteiden ja tehtävien määrittelyä, myös viestinyt päättäjille rahoituksen tarpeellisuudesta.